Julkaistu kolumni Aamupostissa.
Eduskuntavaaleissa kaksi vuotta sitten ikäihmisten hoiva ja sen taso oli iso vaaliteema. Vaadittiin hoitajamitoitusta lakiin ja sen piti olla vaan puolen tunnin homma kirjata ja saada voimaan. Nyt on vaaleista kulunut kaksi vuotta ja vieläkään asia ei ole siten kuin vaalilupaukset edellyttivät. Vuonna 2021 hoitajamitoitus on 0,5, seuraavana vuonna 0,55 jne edelleen ja v 2024 ehkä päästään 0,7, jos hoitajia saadaan lisää siihen mennessä laskelmien mukaan n 4000. Laki koskee vain tehostettua palveluasumista, ei kotihoitoa eikä muuta palveluasumista. Hoitajamitoitukseen tuijottamista tärkeämpää olisi keskittyä hoidon laatuun, sen saamiseen oikea-aikaisesti ja siellä missä asiakas haluaa tulla hoidetuksi. Nyt näin ei ole, ainakaan Riihimäellä. Riihimäen v.2021 budjettikirjassa ikäihmisten palveluihin satsataan jonkin verran enemmän kuin tänä vuonna. Kuitenkaan ei riittävästi. Meillä palveluihin pääse juuri ja juuri lain sallimissa rajoissa, ja kotihoidon resurssien lisäys on vain akuutin tulipalon sammuttamista, ei varautumista lisääntyviin palvelutarpeisiin. Miten on ajateltu vastattavan tuleviin tarpeisiin, ei budjetista selviä.
Kaupungin pitäisi ottaa vanhusten hoidossa yksityiset palveluntarjoajat mukaan enemmän. Tällä hetkellä Riihimäellä on palveluasuntoja tyhjänä, koska kaupunki ei osta palvelua niitä tarjoavilta. Mieluummin pidetään ikäihmisiä jonossa lähes kolme kuukautta, että saadaan asiakas sijoitettua omiin yksiköihin. Omaishoidon tukeen satsaaminen reilusti helpottaisi myös tilannetta. Palvelusetelin kehittäminen tulisi vihdoin saada Riihimäellä kunnolla alkuun. Ensimmäinen teko olisi setelin arvon nostaminen tehostetussa palveluasumisessa ainakin oman tuotannon tasolle. Nyt sen arvo on paljon alle sen ja käyttö siksi vähäistä. Tarvetta kuitenkin on ja näin ikäihminen voisi valita, mistä hän haluaa palvelun ostaa ja missä tulla hoidetuksi.
Ikäihmiset tarvitsevat myös muunlaisia palveluja kuin hoivaa. Kotitalousvähennyksen heikennykset eivät ainakaan lisää kotona-asuvien ikäihmisten elämän laatua. Verotuksen epäkohdat on korjattava pikaisesti ja aktiivisen elämän mahdollistaminen kaiken ikäisille on kunnille vetovoimatekijä. Meitä pidetään ja meidät nähdään lähinnä yhteiskunnan ongelmana, ei voimavarana, kuten olisi syytä. Mielestäni tästä ajattelutavasta on päästävä eroon, sillä Ikäihmisillä ei ole aikaa odottaa.
Eija Aittola, KV kok, Riihimäki