Kuntien maapolitiikka murroksessa – miten Riihimäki toimii jatkossa

Julkaistu kolumni Aamupostissa.

Kunnille maan hankinta on yksi tärkeimmistä ja osaamista vaativista tehtävistä. Se luo pohjan kaupungin kehitykselle ja elinvoimalle. Kuntien maanhankintapolitiikan tulee olla pitkäjänteistä ja oikea-aikaista. Sitä säätelee lukuisa joukko lakeja kuten maankäyttö-ja rakennuslaki, jota ollaan viimein uudistamassa. Uudistuksessa esimerkiksi otetaan entistä paremmin huomioon  maanomistajan asema ja oikeudet. Maanhankinnan tapoihin ei laissa ole määräyksiä, vaan ne valitaan kussakin kunnassa itse. Pakkolunastusmenettelyssä vastaan tulee perustuslaki, jossa määritellään yksityisen omaisuuden suoja.     

Maanhankinta julkiselle taholle on kuitenkin myös arvosidonnaista. Viranhaltijoiden, jotka työkseen tätä tekevät, tulee hallita lakien lisäksi myös hyvät neuvottelutaidot. Maan myyminen ja ostaminen on pitkä prosessi molemmille osapuolille ja jos ensivaikutelmaksi kontaktista tulee sanelupolitiikka, ollaan hakoteillä. Yhteydenottojen määrä ja laatu on monta kertaa kariuttanut kaupat, joten sitä on ainakin täällä Riihimäellä kehitettävä. Ei riitä että lähetetään sähköposti tai puhutaan puhelimessa, vaan tarvitaan paljon henkilökohtaista kontaktia.

Riihimäen maapoliittisessa ohjelmassa ostaminen vapaaehtoisin kaupoin on määritelty ensisijaiseksi keinoksi hankkia maata. Ohjelman mukaan pyritään aktiivisesti tekemään ostotarjouksia alueilta, joiden hankinta on yleiskaavan ja maankäytöntoteuttamisohjelman mukaisesti ajankohtaisia. Käytäntö on jostain syystä nyt kaupungissa toinen. Tässä esimerkki yhdestä  kaupasta. Kaupunki kuuli yleiskaava-alueelta mahdollisen halukkuuden myydä maa-alue kaupungille ja asia eteni ohjelman mukaisesti. Kaupunki teki ostotarjouksen ja muutaman kuukauden neuvottelujen jälkeen kaupasta sovittiin ja asia eteni lautakuntaan. Päätösesityksessä kuitenkin kauppaa ei esitetty tehtäväksi savisen maaperän takia. Lautakunta palautti maapoliittisen ohjelman perusteella asian uudelleen valmisteluun ja sen jälkeen kauppa hyväksyttiin yksimielisesti. Sitten tuli mutkia matkaan ja kauppa on taas palautunut valmisteluun, johtavan virkamiehen esittäessä kaupunginhallitukselle otto-oikeuden käyttöä kaupassa.

Tämä on vain yksi esimerkki maakaupoista kaupungissamme. En kritisoi tätä kauppaa valmistelleita virkamiehiä vaan he toimivat asiassa kuten pitää. Meillä on ajantasainen maanhankintaohjelma, joka antaa suuntaa maanhankinnalle, mutta edellä kerrotun vatuloinnin perusteella Riihimäen kaupunkia pidetään huonona neuvottelukumppanina maanhankita-asioissa. Maanomistajat eivät tällä hetkellä luota kaupungin oikeudenmukaiseen toimintaan. Maata ei paineta enää lisää ja jäykkä ja saneleva neuvottelupolitiikka ei ole tätä päivää.

Muitakin tapoja on ja ne ovat myös käyttökelpoisia sanelun sijaan. Riihimäellä edistystä jarruttaa käytäntö, että kaupunki kaavoittaa vain omistamaansa maata eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta. Maan kaavoitus voisi olla kevyempää siten, että se tehtäisiin ns. kolmikannassa, maanomistaja, tuleva yrittäjä ja kaupunki yhdessä. Silloinhan myös kustannukset kaavoituksesta jakaantuvat tasaisemmin. Tehtäisiin kaavoitussopimus ja kaikki osapuolet hyötyisivät myös kaupunki. Monissa kunnissa käytössä ja toimii hyvin. Riihimäellä oli tällainen mahdollisuus, mutta sitä ei hyödynnetty. Maanhankinnassa voi myös käyttää maanvaihtoa. Tällöin maanomistajalle tarjotaan ostettavan maan tilalle maata jostain muulta alueelta. Etuosto-oikeus on myös yksi mahdollisuus.

Vihonviimeisenä keinona maan hankinnassa on pakkolunastusmenettely, joka on kaupungin käytössä tietyin edellytyksin. Riihimäellä on prosessissa suuren maa-alueen pakkolunastushanke ja tarkoitus on ilmeisesti saada sinne yritystoimintaa. Hyvä ajatus, mutta toisen maalle ei ole hyvä rakentaa. Ansaintatarkoituksessa lunastusmenettelyä ei lain mukaan kunta voi käyttää. Teiden, rautateiden ja muun infran rakentamiseen sitä voi käyttää, mutta esimerkiksi yritystonteiksi ei. Toimenpide on erittäin raskas, aikaa vievä ja kaikille osapuolille kallis. Lunastuslain &29 mukaan maanomistajalla on oikeus saada täysi korvaus maistaan ja erityisesti silloin kun kyseessä on kaupallinen hanke korvauksen tulee olla täyttä arvoa vastaava. Oikeusprosessit tulevat maksamaan kaikille osapuolille. Mielipaha ja ainainen uhka aiheuttaa myös pahaa oloa osapuolille. Perustuslaki turvaa yksityisen omaisuuden suojan ja koska Riihimäellä nyt pakkolunastusuhan kohteena oleva alue ei ole puhdas raakamaa-alue, johtuen siitä, että sillä on jo yleiskaavan perustuvaa odotusarvoa, niin alueen arvonnousu kuluu myös maanomistajalle.  

Suomen kunnissa on nyt menossa useita pakkolunastusyrityksiä, johtuen siitä, että lainmuutoksen perusajatus on turvata paremmin kuin entisen lain aikaan maanomistaja oikeudet maakaupoissa ja erityisesti lunastustapauksissa. Kuntaliitto oli ainoa taho, joka suhtautui kriittisesti lakiluonnokseen sen lausuntokierroksen aikana.  EU:n ihmisoikeustuomioistuin on puuttunut näihin tilanteisiin muualla Euroopassa, ja kohta myös Suomessa. Vantaalla sukutilan lunastus on viety sinne ja päätöstä odotellaan.

Ympäristöministeriö on ottanut viimeisissä päätöksissään tiukan kannan kuntien maanlunastuspyyntöihin, ja monet kunnat ovat aikeistaan luopuneet, kuten Janakkalassa juuri tapahtui. Milloin Riihimäellä herätään ja huomataan, että muitakin keinoja maanhankintaan on. Yhteistyössä asiat hoituvat molempia osapuolia tyydyttävästi, jos vain halutaan.

Eija Aittola, Kaupunkikehityslautakunnan jäs.  KV, Kok, Riihimäki, kuntavaaliehdokas

Julkaistu
Kategoria(t): Yleinen